.uv.

johtuen, varmaankin, siitä että olen syvästi jouluihminen,
en koe uutta vuotta omakseni ollenkaan.
en ole oikein vieläkään oivaltanut, mitä siinä
juhlitaan enkä varsinkaan perinteisiä tapoja juhlia sitä.
siksi sanoinkin miehekkeelle, että perutaan uv!
..ja vietetään vain ihan normilauantai.
silti jääkaappiimme on ilmestynyt yksi kuohujuomapullo
ja paketillinen nakkeja. en edes syö nakkeja, paitsi joskus yhden kylmänä.
mutta jos heittäydyn hurjaksi, ehkä iltalenkki onkin myöhäinen
ja näen kaupungin raketit.

kulunut vuosi on ollut erittäin kiireinen,
täynnä työntouhua, projekteja, määräaikoja ja
välillä hupenevia voimavaroja.
vuosi on ollut myös antoisa, opettavainen ja hyvä.
saavutin omat tavoitteeni,
täytin odottamattomia päämääriä
ja menin eteenpäin.
yhdessä täytimme myös yhden unelmamme ja
pääsimme muuttamaan tänne napapiirille,
jossa lunta on tullut jo niin että voi pian puhua hangista..

tulevaan vuoteen lähden avoimin mielin,
vailla tietoa tulevasta..
tammikuun kuviot on selvillä,
jos kaikki hyvin menee ja jaksan painaa,
niin tammikuun jälkeen iso G on valmis,
mitä sen jälkeen tapahtuu, en tiedä,
pian on aika päätösten, hakemisen ja etsimisen...

eräänä myrskyisenä syksyisenä aamuna kahvipöytäporukan henkilö
törmäsi minuun, työmatkan tuivertamaan työtoveriin,
työpaikkamme portaikossa ja sanoi,
"sitä minun on pitänyt monta kertaa jo kysyä,
että mitä sinä oikein lähdet sinne Rovaniemelle tekemään?"
Huidoin litimärän tukan kasvoilta ja mietin asiaa ohikiitävän hetken,
sitten vastasin;
elämään.


***

Ihmeellistä ja upeaa uutta vuotta kaikille!


***

.sinisten hetkien kynttilä.

..kun on ollut yltiö sosiaalinen joulun yli,
tahtoo välipäivinä kietoutua syvemmälle
hiljaisuuteen
olla vain ja möllöttää, sillä lailla hyvästi..
niin että laitetaan yhdessä ruokaa, käydään
pikkupakkaskävelyllä ja katsellaan kaupungin
kynttilää.
olen aina pitänyt jätkänkynttilänsillasta,
lykky, että pääsin sitä kuvaamaan nyt vielä
kun joki on osittain auki. kävelin kahden
sillan kautta, leipasin kaksi tiikerikakkua,
toisen pakkaseen ja toisen viemisiksi ,
eihän näitä kaikkia päiviä voi vain yksin
möllötellä, ko kerrankin on aikaa kylästellä..

.riemullista joulua.

Avoanoppi tiesi oivan tupaantuliaislahjan,
saimme kaipaamamme suuren valurautapadan,
siinä vieraille kiehautin Suklaamarengin
ohjeella niin pehmeän ja makoisan
vaniljaisen riisipuuron..
Vaikka perheen kesken vietämmekin
lahjatonta joulua sai kummityttö
perheineen pienet paketit..
kuin myös kummitätinsä.
Nyt kodin kynttilät on sammutettu,
alkaa riemullinen rekiretki,
sitten ollaan hetki taas perillä,
vietetään rauhaisaa joulua!

.kaksi yötä.

Arkihuolesi kaikki heitä, mieles nuorena nousta suo,
armas joulu jo kutsuu meitä, taasen muistojen suurten luo..


En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan; mä
pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan!


Kun maas on hanki ja järvet jäässä ja silmä
sammunut auringon, kun pääsky pitkän on matkan
päässä ja metsä autio, lauluton, käy lämmin henkäys
talvisäässä, kun joulu on, kun joulu on.


***


Tänään palautin viimeisen roikkuvan tehtävän,
nyt heitän kirjaimellisesti kaikki arkihuoneni,
hiljennyn, rauhoitun ja annan joulun tulla..
Meillä on ollut tupa täynnä vilskettä ja vieraita,
ehdin kaiken tohinan keskellä ripustaa muutamat
joulukoristeet ja viimeiset kupitkin löysivät paikkansa,
tänään majoitamme vielä joulunmatkalaisia,
huomenna käymme lyhyelle matkalle itsekin,
illalla edessä siintää toivottavasti tunturimaisema,
luminen metsä, tähtitaivas ja
lämmin hirsimökki täynnä rakkaita ihmisiä.
Pian siis joulunviettohon!

.arms.

you put your arms around me
and i´m home..

.suojelusenkeli.

elämä asettuu täällä napapiirillä pikku hiljaa uomiinsa.
toivottavasti loput tavaratkin.
ei ole paljoa ehtinyt tehdä, paitsi hakea uuden kirjastokortin,
kuulemma kotikunnan 7 vuotta kadoksissa ollut kortti
olisi pitänyt olla tallessa, en tiennyt lapin kirjastojen yhdistyneen,
joten uudesta piti pulittaa huikeat 3,5e.

ensimmäisinä päivinä rovaniemellä olen saanu kiinnittää
rutkasti huomiota liikkumiseen jalankulkijana.
ruuhkasuomessa en meinannut jalankulkijana jäädä auton alle,
täällä, keskustassa, on viikon aikana ollut 3 läheltä piti -tilannetta,
jossa autonalle jäänti on ollut hiuskarvan päässä.

tänä aamuna koimme vaaroja sen sijaan tien päällä autossamme,
kun matkasimme anivarhaisella pimeässä.
Vastaan tuli rekka ja juuri kun pitkät valot oli sammuttettu,
näkyi valojen välissä jotain mustia mönttejä,
POROJA!

Meidän pieni kosla ehti vähentää vauhdin minimiin, alle 20 km/h,
mutta rekka ei hevin pysähdy peilikirkkaalla tiellä,
törmäsi kahteen poroon, katselimme henkeäpidätellen,
miten toinen poroista lensi vastakkaiseen penkkaan
ja miten toinen sarvipäistä kimposi rekan keulasta suoraan kohti autoamme
ja tömähti puskurin alle. Onneksi seurasimme lentävää poroa,
emmekä ehtineet katsella miten meidät ohittettuaan
rekan perävaunu heittelehti ja kaatui takanamme ojaan.

Otsalampun valossa katselimme tuhoja,
henkilö- ja peltivahingoilta vältyttiin,
kaksi poroa päästettiin tuskistaan nopeasti.
Testasimme kelin liukkautta kotoa lähtiessä ja ajoimme
sen mukaisesti jo valmiiksi hiljempaa ja varovasti.
Emme olisi voineet tehdä mitään toisin välttyäksemme aamuiselta.
Enkeli autossamme jatkoimme vielä varovaisemmin matkaa eteenpäin..

.perillä.

maanantaiaamuna Rovaniemi toivotti minut tervetulleeksi,
pirteällä kirpeällä kahdenksantoista asteen pakkasella,
sittemmin on satanut lisää lunta, lauhtunut ja satanut taas.
maitojuna oli myöhässä, joten ehdin katsella ja ihmetellä,
uutta, vanhaa tuttua maisemaa ajan kanssa. lumen jälkeen,
ihastelin valoa ja sen värejä. ei täällä ole kaamosta,
sitä on lumettomissa, mustan märän valon vievissä
asvaltti kaupungeissa.

yön pimeys vaihtuu täällä siniseen hetkeen,
hiljalleen hämärä taittuu hetken kirkkauteen,
hiipuu sitten hiljaa tummuuteen
ja joka hetkessä on niin monia sävyjä.
en vielä ehtinyt niitä kuvaamaan,
ihmettelen vain akkunan takaa.

viikko on mennyt katsellessa ja kuullostellessa.
koti alkaa kuoriutua muuttokaaoksen alta,
mieheke oli tehnyt hyvää pohjatyötä järjestelyissä,
pääsin itseasiassa aika helpolla,
vaikka ei tämä koti vielä valmista ole,
pitäisi oppia sietämään keskeneräisyyttä paremmin..
kodin lisäksi olen ihmetellyt lähitienoita,
katuja, kauppoja, ihmisiä,
kuullut tuttua murretta ympäriinsä.
ajan kanssa sinuiksi tähän kaupunkiin.

viikonloppu täynnä vilskettä,
mennään miehen sukulaisiin,
viedään joulutervehdyksiä,
kahvitellaan ja jutellaan,
rapsutellaan koiria ja kissoja,
sunnuntaina rauhoittumaan
joulukonsertin äärelle.

hyvää viikonloppua!