.rohkia.

..jos ei uskalla kokeilla siipiä,
ei voi lentää.

viime viikot ovat olleet hurjia.
olen tehnyt kovasti töitä gradun kanssa,
loppu häämöttää jo,
näen sen ihan muutaman virkkeen tai kappaleen
vai oisko se vielä lukujen päässä,
mutta kuitenkin lähellä..

..kieltäydyin tarjotusta väitörkirjatyöpaikasta,
en siksi etteikö aihe olisi ollut maailman paras,
vaan siksi, etten pysty nyt ajattelemaankaan
jatko-opintoja, enkä yksin kotona tehtävästä
etätyöstä ilman työyhteisöä ja tukea tai ohjausta,
joten päätin hypätä tyhjän päälle,
kieltäytyä paikasta ja uskoa,
että elämä kantaa ja löydän tieni.. ja työpaikan.

..ja uskomatonta mutta totta,
eilen sain kutsun työhaastatteluun.
enkä mihin tahansa paikkaan,
vaan juuri sinne mistä tässä opiskeluaikana
on kokoajan unelmoitu.
ens maanantaina aijon rokata haastattelussa
ja saada itelleni seuraavaksi 9 kk mahtavan työpaikan!

pitäis aina uskoa omaan intuitioon.
meinasin hairahtua pelon ja epävarmuuden pauloihin,
ottaa vastaan tarjotun työn, vain sen takia,
että kun nyt ei ole muutakaan eikä tietoa tulevasta.
vaikka vielä ei ole nimiä papereissa uskon,
että tein oikean ratkaisun.
hyppy tuntemattomaan kannattaa vielä,
onneksi olin rohkia.


***


ps. ehkä bloggailu tästä virkistyy,
sain tänään lopultakin kameran takaisin kotiin!