5. syyskuuta 2011

.luopumista.








pitkän ja elähdyttävän kesäloman jälkeen,
arkeen palattuamme, huomasimme,
että muutto pohjoiseen voisi tapahtua
tulevan puolen vuoden sisällä.
hetkisen asiaa aprikoituamme,
päädyimme, mie ja mies, ajatukseen,
jossa muutto olisi mahdollinen jo ennen joulua.

tuona ohikiitävänä hetkenä aloitin luopumisen.
yhtälailla kuin odotan ja olen innoissani tulevasta
muutosta ja muutoksesta,
olen tietoinen myös erään jakson loppumisesta.
muutto pohjoiseen tarkoittaa osaltani
myös luopumista.
luovun muun muassa seuraavista asioista..

kattavasta joukkoliikenteestä,
merenrantajuoksulenkeistä,
sosiaalisten piirien kaventumisesta,
kaupungin kujilla kuljailusta,
laajan kulttuuritarjonnan läheisyydestä,
työllä ansaituista verkostoista,
lukemattomista kahviloista,
puulattiaisesta kodista lauttasaaressa..

vaikka muutan toisaalta lähemmäs sukua ja perhettä,
osa perheestäni ja hyvin suuri osa ystävistäni
jää ruuhka suomeen.

ajatus on yhtäaikaa haikea ja haastava.
miten rakennan uusia sosiaalisia piirejä pohjolassa,
palautuuko osa vanhoista kaveruussuhteista muuton myötä,
miten suojelen ja ylläpidän nykyisiä suhteitani,
kuinka monta sataa kilometriä ystävyydet kantavat?

luopuminen ei kuitenkaan aiheuta murhemieltä,
pidän sitä luonnollisena prosessina,
aikuistuin etelessä,
muodostin ja loin omaa elämääni täällä,
nyt olen seuraavan vaiheen edessä,
uusi tuo asioita,
samalla se vie jotain mennessään,
eikä kaiho ole pahasta,
saanpahan syitä junailla etelään..
Lähettänyt Eerika klo 12.56

3 kommenttia:

  1. Anonyymi5. syyskuuta 2011 klo 16.03

    Onnea uuteen [kotiin]!

    VastaaPoista
  2. Eerika5. syyskuuta 2011 klo 16.41

    kiitos jo etukäteen! tai on tämä blogi ajatusvirtani uusi koti jo. Tule kylään toistekin!

    VastaaPoista
  3. Anonyymi5. syyskuuta 2011 klo 18.25

    Kiitos, tulen toki. En tainnut koskaan jättää kommenttia edelliseen pesääsi, jossa kyllä vierailin jo kauan?

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)