27. marraskuuta 2011

.hän ei asu enää.











..näillä kulmilla.


kyynelehdin
muuttokuorman lähdettyä
ja kun itsekin piti lähteä,
sulkea lauttasaaren kodin ovi.


sinne se jäi valoisana,
odottamaan seuraavia asukkaita.
sanoin miehekkeelle,
miten hyvä koti meillä on ollut
mies vastasi "ei se ole
se paikka, vaan ne ihmiset..".


..ja nyt mies on 850 km päässä,
kantamassa tavaroita uuteen kotiimme,
minä istun sateisessa tapiolassa,
ja odotan jälleennäkemistä
miehen ja lapin kesken
sekä ensikohtaamista
uuden kodin kanssa.

Lähettänyt Eerika klo 11.24

2 kommenttia:

  1. Anonyymi27. marraskuuta 2011 klo 19.04

    Koita jaksaa siellä! <3 Kyllä me tytöt pärjätään, vaikka kaukosuhteessa eletäänki... vaikka tosi ikäväähän se on. Saattelin just omani junalle ja tippahan siinä linssiin aina tulee. Mäki nyt sit ilmeisesti oon tammikuun puoleen väliin asti täällä yksin :`/ Halauksia sinne!

    -Hanna Halfway

    VastaaPoista
  2. Eerika27. marraskuuta 2011 klo 21.07

    thanks hani!
    on niin kumma olo, aika kliseisesti voisi jopa sanoa, että tuli eilen niin kummallisen tyhjä olo.
    yhtä aikaa surullinen ja omituisen iloinen.
    ..mullon sentään lyhyt aika, mutta kurjaa ko ei ole täällä kotona vaan toisten nurkissa, hyvissä&kivoissa nurkissa, mutta silti. Ja voi mahoton minkä keskellä se mieheke siellä on..
    Mutta emme valita. Teillä on vielä hurjan pitempi tuo "muuttovaihe". Halauksia, ppst. oon siis viim. 12.12. napsulla, jos ehit ennen joulua käydä? ;)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)