.sileitä unelmia.

..voiko verhot mankeloida?
ikuisuus kausiflunssasta huolimatta,
päätin aamulla, että raskas
silkkinen talviverho saa väistyä
keveiden, kapeiden ja raikkaiden
kevätpaneeliverhojen tieltä.

tuumasta toimeen ja silittämään,
hikihän siinä tuli.
silittimeni on äidin ikivanha
höyrysilitysrauta, johon ei voi
laittaa sisälle vettä, koska
höyryn sijaan kankaisiin saa
tällöin vain vesirannut.

ensin sumutin verhot kauttaalta,
silitin nurjalta puolelta,
sumutin oikean puolen,
silitin oikean puolen,
säädin lämpöä kovemmalle,
silitin uudelleen nurjan ja oikean puolen,
ja kaiken tämän loputtoman silittämisen
jälkeen, olisin edelleen voinut
taitella verhot vanhojen taitteiden mukaan.

tuli vähän semmonen olo,
että ei hyvää päivää, tässä touhussa on
jotakin hyvin väärää.. kaikkia kohtaan,
sairasta silittäjää, herkkiä kankaisia verhoja
ja ehkä vähän vanhaa rautaparkaakin.

harva nainen haluaa mieheltä miksikään lahjaksi
kodinkoneita, mutta aamuinen tuskastuminen sai
miut toistamiseen vinkkaamaan miehelle,
että ens synttäri- [tasan viikon päästtä]
tai vaikka sitten joululahjaksi,
mulle todellakin saa ostaa uuden silitysraudan!